Nukkekotiyhdistyksen näyttelyyn osallistuvilta pyydettiin viime vuoden vaihteeseen mennessä omasta työstään pieni tarina, joka sitten julkaistiin näyttelykatalogissa. Kun ei ollut selkeää käsitystä, kuinka paljon tekstejä tulisi, niin omani oli lehteen liian pitkä. Tässä se nyt kuitenkin on "koko komeudessaan":
Melkein 100-vuotiaan kerrostalon pesutupa on nähnyt monenlaisia aikoja. Alkuvaiheessa se oli yksi talon naisten kokoontumispaikoista, jossa pyykkiä pestiin käsin pyykkipata apuna. Myöhemmin tilaan saatiin pesukone, jota käytettiinkin muutama vuosikymmen hyvin ahkerasti.
Sitten tuli pesutuvan osalta tyhjäkäynnin aika, kun jokaiseen huusholliin hankittiin oma pesukone. Ensimmäisillä oli pulsaattorikoneita. Sitten tulivat automaattikoneet käyttöön. Tällä kaudella pesutuvassa pestiin vain isoa lakana- ja peitepyykkiä. Harvaksi jäivat ne kerrat, jolloin pesutuvasta kuului iloinen puheensorina.
Pesutupaa uhkasi lopetus 1990-luvulla. Pesukone oli uusittu muutaman kerran, mutta se tuppasi olemaan koko ajan rikki. Moni halusi taloyhtiöön lisää varastotilaa. Pesutupa pelastui kuitenkin täpärästäi, kun päätettiin, että hankitaan tilaan aikaisempaa pienempi suurtalouskone ja sen lisäksi aivan tavallinen, päältätäytettävä pikkukone. Pikkukoneella yhden ja kahden hengen taloudet voivat pestä pienet pyykkimääänsä.
Kun taloissa asuu siistiä väkeä, käydään suihkussa usein ja pestään pyykkiä paljon. Asuntojen kylpyhuoneet joutuvat ankaraan kosteusrasitukseen. Nyt viimeisimmätkin asukkaat huomasivat pesutuvan ja kuivaushuoneen hyvät puolet. Tilat kokivat varsinaisen renessanssin, jota vauhditti vielä nuoren polven havanto, ettei kaikkea tarvitse itse omistaa. Niin pesutupa kuin kuivaushuonekin varustettiin oikein viimeisen päälle.
Tätä nykyä pesutuvassa on siis kaksi pesukonetta. Toinen on uusinta uutta oleva suurtalouspesukone ja toinen pikkukone muutamien pyykkikilojen pesuun. Pesutuvan puolelle hankittiin myös pyykkikuivuri, vaikka taloyhtiön ympäristötietoisimmat sitä vastustivat. Alkuperäisistä pesualtaista on säilytetty kaksi vanhaa allasta, joissa voi pestä käsin pikkupyykkiä tai jopa lenkkarinsa.
Vaikka pesutuvassa kiiltävät uudet koneet, niin taloyhtiön asukkaiden yhteistyönä 1980-luvulla laatoittama lattia on voitu säilyttää. Niin hyvin se on aikoinaan tehty, kun vesieristyksetkin tehtiin kuin uimahalliin.
Pesutuvan lisääntynyt käyttö vaikutti myös kuivaushuoneeseen. Vuosikymmenestä toiseen siellä olivat riittäneet pitkät rivit naruja pyykkien kuivatukseen ja jaloilla seivova mankeli pyykin silttämiseen. Nyt oli kuitenkin syntynyt tilanne, jossa pyykit eivät kuivuneet tarpeeksi nopeasti. Päätettiin hankki tilaan iso kuivaaja, joka asennettiin huoneen katonrajaan.
Kuivaushuoneen käyttö vaatii nykyään sen, ettei kukaan jätä pyykkejään naruille päiviksi, vaan ne tullaan keräämään sieltä heti niiden kuivuttua. Kuivurin hankinta aiheutti paljon ekologisuuskeskustelua. Taloyhtiössä kun on aina osattu kompromissien teko, niin tässä tapauksessa nuoren polven haluama silityskeskus silitysrautoineen ja lautoineen hankittiin myös kuivaushuoneeseen tasoittamaan kuivurin "ympäristökuormaa". Vanha väki oli sitä mieltä, etteivät silityslauta- ja -rauta yhteiskäytössä kauan ehjinä pysy, vaan toisin on käynyt. Jopa taloyhtiön hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja on käynyt siellä yhden valkosen juhlapaitansa silittämässä.
Materiaalien ja työpaojen osalta vielä lopuksi muutama sana. Huoneiden runkoina ovat Forex-levyt kuten kaikissa näyttelyn kerrostalojen asunnoissa ja muissa tiloissa. Pintojen päällystykseen käytin akryylimaalaukseen sopivaa kartonkia. Kartongit on kiinnitetty paikoilleen kaksipuoleisella teipillä ja puikkoliimalla. Pintojen maalaukseen ja lakkaukseen käytin akryylimaaleja ja -lakkaa.
Koneet, laitteet ja kalusteet valmistin mm. puusta, puulevystä ja vanerista sekä pyörökepeistä. Osan sisustuksista olen voinut valmistaa kierrättämällä erilaisia, muusta käytöstä poistettuja tavaroita tai niiden osia kuten purkuosia tietokoneesta, pyykkipoikia jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti